Täällä ollaan, ja henkikin vielä rahisee.

Tauluun kiluluttiin jotain 800-900Km, joten kannikat on nyt käytetty saunassa ja viilattu läylyn päälle raskilla jälleenhiveltäviksi ja -puristeltaviksi. Aika savotta, mutta onneksi ritari CDTA ajoi takaisinpäin, itse en ohjastanut Jettaa kuin Joensuusta kotio.
Touhottajan mersuperkaamo teki tosiaan vaikutuksen, on jätkällä kädet ja vehkeet. :eec:Onneksi en ole kateellisuuteen taipuvainen luonne, muuten ei Touhottajan pajasta olisi tässä vaiheessa vaiheessa kuin piisi pystyssä, ja toisaalta olisi ollut sääli puhkoa Mäntän VPK:n Sisun renkaatkin.
Kiitosta en viitsi alkaa hokemaan, koska en voi kuitenkaan kiittää kylliksi. Lähtiessämme kyllä jo varoitin, että olen erittäin pitkävihainen kaveri, että touhottajan kannattaa jatkossa vilkuilla aika usein olkansa yli.
Auto on hyvässä iskussa, se ei kaipaa muuta kuin pientä fiksiä, ja pesää lähtee niin että livettää. Otetaanpas huomenna jokunen kuva.
Tekniikka tuntuu olevan kauhian hyvässä iskussa, ja kaasun polkeminen katkoo verisuonet silmistä, eli woimaa on ihan mahottomasti.
Paljonko tuommosessa 1-piste ruisku 1,8:ssa on muuten hopoja? Ohjekirja lottoaa joko 66, 88, tai 105Kw. Tai jotain sinne päin. Että onko tuo 90hv vaiko 107hv -malli? Äkänen on.
Jaajuu, tuo CDTA:n mainitsema herkkä hetki sattui Hankasalmella Jari-Pekan kohdalla: mittariin pyörähti 270000, ja CDTA ehdotti josko irroiteltaisiin vähän ja juhlistettaisiin Jetan merkkipäivää kunnon pierulla. Yritin vastustella aivan täysillä, mutta CDTA ratkutti asiasta toista tuntia, joten lopulta annoin periksi ja laskin Jettaan Jubileum-paukun. Pitäähän sitä tietysti joskus vähän juhliakin, vaikka en olekaan siihen taipuvainen luonne. Saipahan herra nyt sitten tahtonsa läpi.
Kiitos kuskille ja kiitos seurasta. Eritoten kiitoksia isäntäväelle.
