Luopumisen tuskaa
Luopumisen tuskaa
Möin Porschen tänään. Ensimmäistä kertaa elämässäni oli autosta luopuminen tunne tasolla kova pala, tähän asti on tullu täytettyä paperit, luovutettua avaimet ja hykerreltyä tyytyväisenä rahat taskussa. Nyt veti mielen todella haikeeks vikalla lenkillä ja vähän joutu nieleskelemään kun auto läks. No, uudet seikkalut odottaa. Onneks tiedän auton päässeen hyviin käsiin ja lämpimään talliin.
Suru pois paidasta SamuliS, itelläkin oli tuossa keväällä vähän vaikeaa edellisestä autosta luopuminen mutta tuli tilalle vähän uudempi ja tehokkaampi kaara,mutta vieläkin on vaan edellisestä autosta niin kultaiset muistot että
(sillä autolla tosiaan "sai") Meinas myyntihetkellä tulla sanottua ostajalle että kuule nyt on sillein ettei vaan yksinkertaisesti pysty myymään koska tää peltilehmä on niin "rakas" mulle

-98 Mb Sprinter 312D Rimor Brig Super 748
-08 Volvo S80 2.4D
-08 Volvo S80 2.4D
Niinpä niin. Jos auton ostat rahalla, teetätä huollot muualla, ja vaihdat sen uudempaan vastaavaan, niin eipä siinnä mittään.
Vaan jos auton ostat viimeisillä irto rahoillasi pienenä laittoprojektina, korjaat ja laitat ja parantelet sitä, teet siitä omien mieltymystesi mukaisen, ja vieläpä elät sen kanssa useita vuosia pienine ongelmineen, jotka arvelet joskus korjaavasi, niin onhan se melkein niinkuin perheenjäsenestä luopuisi kun semmosen joudut hävittämään.
Rautaan rakastuu.
Vaan jos auton ostat viimeisillä irto rahoillasi pienenä laittoprojektina, korjaat ja laitat ja parantelet sitä, teet siitä omien mieltymystesi mukaisen, ja vieläpä elät sen kanssa useita vuosia pienine ongelmineen, jotka arvelet joskus korjaavasi, niin onhan se melkein niinkuin perheenjäsenestä luopuisi kun semmosen joudut hävittämään.

Rautaan rakastuu.
® Mesen linttaklubi
-Kuluttaa muttei kulje
-Kuluttaa muttei kulje