Näillänurkin on eräässä ladossa sellainen "sämpylämersu." Mikä lie sitten niiltä koodeiltaan, mutta 50-lukua vissiin kumminkin. Auton katolle on kasattu puolen metrin pino lastulevyä, osia puuttuu, ja kunto ei ole muutenkaan kaksinen. Katto kustomoituu muuten sellaiset 20 cm tuolla levymäärällä.
Kysyimme 15-20 v sitten kaverin kanssa mahdollisuutta ostaa auto, äijä empi puhelimessa pitkään, ja sanoi sitten ottavansa meihinpäin yhteyttä kun tietää hinnan autolleen.
Kului aikaa sellainen puolisen vuotta, äijä soittaa että vieläkös ne pojat on kiinnostuneita mersusta? -Ollaan, tottakai -vastasin.
Ukko sanoi että nyt on hinta mersulle, pyytävät kuulemma niistä maailmalla 50000-100000 mk, tämä maksaa 60000 kun se ei ole ihan ajokuntoinen.
Auto oli käytännössä ruosteinen ja ruttuinen kori josta puuttui suunnilleen kaikki kromi, valot ym. Hintaa olisi tullut lisää varmaan toinen mokoma jos niitä olisi käynyt hankkimaan.
No, ei tullut talouteen sämpylämersua silläkertaa.
Hullu mies, kasvanee jo tosin horsmaa.
Tämmöstä tämä mopilistin elämä on.
Peltiä ainakin tulee menemään, mutta so not. Onko nuo museotarkastuksessa miten nuukia auton korjausten määrästä? Laaduksi yritän mahdollisimman alkuperäistä. Auto on vanha 200D taksi, koppa vähän hapantunut, mutta yllätysyllätys kone on kuin uusi. Ja löytääkö näihin esim. rto-tuonnillta uusia takalokarinkaaria yms?
