Ensimmäinen erä.
Sunnuntai valkeni aurinkoisena. Lapset olivat nousseet jo seitsemän aikoihin, ja odottelivat innolla lastenohjelmien alkamista. Kahvia keitellessäni aukaisin normaaliin tapaa läppärin kannen ja mese.fi:n lukemattomien viestien sivu aukeni eteeni. Klikkasin "Uudet" ja huomasin dealerin "Erään mersun tarinan" viimeiseksi kirjoittajaksi dealer ja viestin lukemattomaksi - aamukahvilukemista, loistavaa
Kurkistin ikkunasta ulkolämpömittaria, se näytti 14 astetta, auringonpaisteessa.
Jahas, jokohan sitä pääsisi kokeilemaan, meinaan klommon oikaisijaa. Ohjeessahan painotettiin vähintään 15 asteen lämpötilaa joten siinä ja siinä että mahtaako lämpöä olla riittävästi...
Kahvinkeitin päästi tutun plörähdyksen ilmoittaen kahvin olevan valmista. Kaadoin reilun mukillisen kahvia ja istahdin pöydän ääreen pohtimaan aikataulutusta - aamukahvi, suihkuun, tiskaus... aikaa saattaisi olla riittävästi ennen puoltapäivää, kun pyykkitupavuoro alkaa.
Klikkasin "Erään mersun tarinan" auki ja ahmin juttua aamukahvin kanssa samaa tahtia. Jaha, nyt päästiin kaupantekoon, paperitkin kaivettiin valmiiksi.
Vieläkö tulee vielä jokin käänne autokauppoihin - ei hillittömän innostuneelta koeajaja vaikuttanut... Näinköhän dealer saa auton kaupaksi? Joutuuko dealer sittenkin ajamaan Valmetin kotio, TDT:n perässä? Riittääkö Valmetissa polttoaine perille asti?
Karistin pessimistiset ajatukset mielestäni ja toivoin parasta. Mutta nyt toimeen!
Sunnuntaiset aamutoimet hoidettuani keräsin autotallille meneviä tarvikkeita kotoa mukaani, myös avaamattomassa pakkauksessa olevan oikaisijan. Kannoin tavarat autoon, käynnistin ja näinä muutamana päivänä niin tutuksi tullut "smoke air pump" muistutti olemassaolostaan rohinallaan. "- Tuokin vielä"
Annoin koneen lämmetä hetken aikaa saadakseni tyhjäkäynnin laskemaan 800 kierrokseen minuutissa, pitkissä kutosissa kuulemma rauhallinen esilämmitys pidentää koneen ikää. Tiedä sitten koskeeko se vain diiseleitä, mutta näin muistan jostain meseltä lukeneeni.
Tyhjäkäynnin alennuttua riittävästi lähdin matkaan. Aurinko lämmitti mukavasti, linnut lauloivat ja avasin tupakoitsijalle ah niin tarpeellisen kattoluukun päästääkseni savut harakoille.
Köröttelin taajamanopeutta (40 kmh) autotallille, joka sijaitsee noin kolmen kilometrin päässä kotoa, kerrostalon alakerrassa. Pysäytän ja avaan takaluukun siirtääkseni talliin menevät tavarat pois autosta. Talon puoli, jolla talli sijaitsee, on varjossa. Kylmä tuuli puhaltaa ja tunnen vanhenevissa luissani, että tavoitelämpötila - 15 astetta - ei toteudu ainakaan tässä.
Hetken mietittyäni päätän ottaa hieman pesuainetta ja rätin mukaani ja lähden etsimään lämpimämpää paikkaa kokeilulle.
Suunnittelen meneväni Pyrkän urheilukentän parkkipaikalle, joka sijaitsee suojaisassa mutta aurinkoisessa paikassa, entisen hyppyrimäen pohjukassa, johon isänikin nuorena miehenä on mäestä hypättyään laskeutunut.
Ajelen Länsiväylän ali ja vilkaisen vasemmalle kentän suuntaan. Kenttä on täynnä jalkapalloa pelaavia nuoria ja heidän vanhempiaan. Hmm, joku turnaus ilmeisesti menossa...
Käännyn parkkipaikalle joka on täynnä autoja - tänne ei kyllä mahdu.
Käännän auton ympäri ja suuntaan kohti kakkosvaihtoehtoa, moottoritien toisella puolella sijaitsevaa parkkipaikkaa, joka tullessa näytti olevan lähes tyhjä.
Auto parkkiin testattava kylki aurinkoon päin, takaluukku auki, paketti mukaan, avaamaan ja tutkimaan paketin sisältöä. Positiivinen yllätys odottaa, kun repäisen paketin auki - tämähän aukesi ilman kiroilua!
Ohjeita; saksaksi, ranskaksi ja englanniksi. Kolmas kotimainen kelpaa!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
1. Lämmitä liima-asetta 10 min. Okei, törkkään liimapistoolin tupakinsytyttimeen.
2. Aseta erikoisliimapuikko paikoilleen. Döne
3. Käytä vain suorille pinnoille.
Vihjeitä:
Käytä suoraa valoa löytääksesi painauman keskikohdan.
Laita hieman liimaa vetokeilaan (?). Jos riittävää vetolujuutta ei saavuteta, laita enemmän liimaa.
Älä työskentele suorassa auringonvalossa.
Jos painauma tulee liian ulos, paina sitä takaisin vetokeilalla.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Huuhtelen kylkeä mukana olevalla pesuaineella ja pyyhin rätillä kuivaksi. Huuhtelen vielä toisen kerran, kuivaan ja jätän auringon vielä lämmittämään puhdistettua kohtaa. Poltan tupakan ja katselen kriittisellä silmällä kahta kolhua, joihin ajattelin ensimmäisen kokeilun tehdä. Kolhut eivät ole syviä, mutta erottuvat kuitenkin kun oikeasta kulmasta katsoo - riittävästi ylittääkseen ärsytyskynnykseni.
Otan pienemmän keilan ja liimapyssyn, pursotan liipasimesta painaen liimaa keilan pyöreään päähän. Katson klommon keskikohdan tarkkaan ja tökkäsen keilan siihen. Keila jää paikoilleen kuin magneetti. Annan liiman kuivua ohjeiden mukaisesti noin kaksi minuutia ja laitan ulosvetimen paikoilleen. Ohikulkeva tyttö tuijottaa ihmetellen kun veivaan ulosvetäjää.
BONG!
Keila ja liima irtoavat ovipellistä.
Irrotan keilan ulosvetäjästä ja kuivuneen liimatapin keilan pohjasta. Lommo näyttää entiseltä, siis lisää liimaa!
Aurinko lämmittää auton kylkeä kun laitan keilan pohjaan suuremman liimakerroksen. Tökkään taas keilan lommon keskelle. Tällä kertaa annan sen olla 3-4 minuuttia.
Kokeilen kädellä ovea lommon ympäriltä, ovi tuntuu hieman lämpimämmältä kuin käteni.
Laitan ulosvetäjän taas paikoilleen ja rupean kiristämään. Enemmän liimaa, pidempi kuivumisaika ja keila kestää paremmin paikoillaan. Näen kuinka ovipelti alkaa nousta.
BOING!
Taas irtoaa keila ja liima. Mutta metalli alkoi antaa periksi. Käyn katsomassa auton ulkolämpömittaria; 10 astetta varjossa.
Vielä yhteen kertaan on aikaa. Kaivan pakkauksesta ison keilan. Pursotan liiman ja tökkään keilan paikoilleen. Annan kuivua kolmisen minuuttia ja laitan ulosvetäjän taas paikoilleen.
Aloitan kiertämisen varovasti, ohikulkeva lippalakkipäinen vanhempi herra katsoo touhujani kysyvästi. Kierrän lisää. Ja hieman lisää.
BOJOING!
Keila ponnahtaa ovesta irti, tällä kertaa liima jää oveen kiinni. Irroitan liiman pureskelluilla kynsilläni ja katson lommoa. Siinä se vieläkin on, mutta ehkä hieman matalampana kuin aloitettaessa. Ehkä.
...to be continued.
voidaan samalla pestäkkin 
Ei sitä nyt itsestäänselvyyksiä tavihe kirjotella 
...tai vähän aikaisemmin 
